Pasasten sukujuhla ja sukukokous 2022

Pasasten sukujuhlaa Pieksämäellä vietettiin varsin sopivassa säässä: aurinko ja pilvipouta vaihtelivat lämpötilan pyöriessä parin kymmenen asteen hujakoilla. Kulttuurikeskus Poleeni tarjosi hyvät tilat kokoontumiselle, ja ennen varsinaista ohjelmaa voikin tutustua kulttuurikeskuksen tiloihin, esillä olleisiin näyttelyihin mukaan lukien tunnetun muotisuunnittelija Jukka Rintalan pukunäyttely, Pieksämäen kotiseutuarkistoon sekä kotiseutunäyttelyn esineistöön. Lounas nautittiin kulttuurikeskuksen yhteydessä olleissa ravintolatiloissa.

Alkumusiikista, kuten myös myöhemmin olleesta yhteislaulusta, vastasivat Pieksämäki-seuran muusikot. Puheenjohtaja Pekka Pasanen toivotti sukujuhlan osallistujat tervetulleeksi, minkä jälkeen Jukka A. Pasanen vaimoineen luovuttivat Matti Pasaselle Sukuseurojen keskusliiton kultaisen ansiomitalin kunniakirjoineen kiitoksena suuresta panoksesta sukuseuran perustamisessa, toiminnassa ja sukututkimuksessa. Sukukokouksen yhteydessä Matti päätettiin kutsua myös seuran kunniajäseneksi.

Juhlapuheen piti Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Merja Uotila. Hän kertoi käsityöläisammateista ja peilasi tutkimustietojaan Pasasen suvun käsityöläisiin. Varhaisempina vuosisatoina käsityöläisammatteja harjoitettiin pääasiassa kaupungeissa, maaseudulla käsityöt olivat monesti kotitarvetyötä ja varsinainen ammatti oli jokin muu, jolloin kirkonkirjoihin tai veroluetteloihin sivutoimisesta käsityöstä ei jäänyt merkintää. Päätoimisia suutareita, räätäleitä, seppiä jne. alkoi olla yleisemmin 1800-luvulla, ainakin lähdeaineiston pohjalta. Naisten käsityöammatteja alettiin kirjata vasta myöhemmin, vaikka naiset kehräsivät, kutoivat, ompelivat vaatteita ja tekivät lukuisia muitakin käsitöitä – usein toki muun työn ohessa.

Reijo ja Olavi Pasanen kävivät laskemassa sukuseuran seppeleen Vanhan kirkkopuiston sankaripatsaalle samalla kun Kaija Pasanen kertoili erittäin mielenkiintoisista kokemuksistaan Afganistanin hallituksen palveluksessa. Kokemusta oli ehtinyt karttua useamman hallinnon ajalta, aina kommunisteista Talibanin ensimmäiseen valtakauteen ja USA:n miehitykseen. Kaijan asiantuntemusta selkeästi arvostettiin, koska häntä pyydettiin yhä uudestaan auttamaan Afganistanin lääkehuollon kanssa hallinnon vaihtuessa.

Kuten vanha sananlasku sanoo, ei kannettu vesi kaivossa pysy: länsimaisia tapoja ja menetelmiä ei pidä sokeasti tuputtaa sellaisenaan, vaan pitää osata kuunnella ja mukauttaa toimintaa paikallisten tarpeiden mukaan. Tässä lienee mm. USA:n armeija mennyt vipuun, kun heidän toimintatapojaan yritettiin tuputtaa sellaisenaan paikallisille – sehän ei sitten niin hyvin tainnut toimia.

Ennen varsinaista sukukokousta Asko Hankilanoja toi Pieksämäki-seuran tervehdyksen ja loi katsauksen Pieksämäen historiaan. Pieksämäki on yksi Savon vanhoja seurakuntia, Savilahden (Mikkeli) ja Juvan ohella. Opimme, että Poleenin nimen takana on Rietrikki Polén (1823–1884), Pieksämäen kappalaisen poika, suomalaisuusaatteen kannattaja ja kansanperinteen kerääjä. Hän oli ensimmäinen, joka kirjoitti väitöskirjansa suomen kielellä.

Sukukokouksen jälkeen nautittiin kakkukahvit sekä arvottiin Reijo Pasasen sukuseuralle lahjoittamat Pieksämäki-aiheiset taulut, joiden tuotto meni sukuseuran toiminnan tukemiseen. Osallistujia oli kaiken kaikkiaan hieman päälle viisikymmentä – enemmänkin olisi mahtunut monipuolista ohjelmaa seuraamaan.

Kuvia sukujuhlasta

Musiikkia ennen juhlan alkua

Sukujuhlan kutsukirje: Sukukokous 2022.