Pasasten suvusta ja sukuseurasta

Pasasten tulo Viitasaarelle

Sunnuntai 16.8.2015 klo 13.00 - Esko Pasanen, Viitasaari


Viitasaaren seutu oli vailla kiinteää asutusta aina 1500-luvulle asti. Muistoja kivikauden aikaisista asukkaista on lähinnä ruukunpalasten muodossa. Seuraavat merkit ovat lappalaisista, joiden vaiheista ovat jääneet kertomaan lähinnä muutamat paikannimet, kuten Talvilahti ja Siilinsalo. Heidän kontolleen on nimetty myös kiviröykkiöt, puhutaan lapinraunioista, mutta ei liene varmuutta, keiden tekemiä ne ovat. Seuraavaksi tulevat hämäläiset erämiehet. Hämeen pitäjistä oli totuttu käymään kalastamassa ja metsästämässä täällä vuosisatojen ajan. He jopa maksoivat veroakin näistä vakiintuneista eräalueistaan. Pähkinäsaaren rauhan raja kulki näiltä seuduilta Pohjanlahteen. Rajasta ei kuitenkaan ollut paljon väliä täällä erämaassa. Kuningas Kustaa Vaasa halusi saada nämä seudut asutuiksi, eli saada uusia veronmaksajia. Ensin tarjottiin hämäläisille erämiehille, että he olisivat jääneet eräalueilleen pysyvästi asumaan, mutta he eivät olleet siihen innostuneita. Nyt tuli tilaisuus savolaisille, joilla olikin vaikeuksia löytää kaikille talojen aikuisille miespuolisille jälkeläisille omia tiloja. Olavinlinnan linnanpäällikkö yllytti silloin heitä lähtemään uudisasukkaiksi Keski-Suomeen. Yllykkeenä oli vielä kuninkaan lupaamat verovapaat ensivuodet. Aluksi oli kovia riitoja hämäläisten, entisten eräalueiden omistajien kanssa, koska he eivät halunneet luopua vanhoista erämaistaan. Vähitellen savolaiset etupäässä asuttivat nämä seudut. Vain vähän hämäläisiä asettui tänne. Suurin osa heistä joutui luopumaan erämaistaan.

Monien savolaisten lähdettyä jo vuosikymmeniä aikaisemmin lähti myös Juvan Järvikylän Juho Pasanen poikiensa Juhon ja Ollin kanssa saapuen Viitasaarelle noin v. 1600. Asiakirjoista ei selviä, oliko mukana muita perheenjäseniä, esimerkiksi vaimoa tai tyttöjä. He asettuivat asumaan Kolimajärven rannalle ja saivat asuttavakseen huomattavan suuren Valkaman tilan. Pasasen merkitys paikkakunnalle kuvastuu siinä, että koko kyläkunta saa nimen Pasala. Juho-isä kuolee Viitasaarella 1620-luvulla. Valkaman isäntänä jatkaa ensin isän kaima Juho ja sitten veli Olli. Elettiin historiallisia aikoja. Ruotsin armeija taisteli Saksassa 30-vuotisessa sodassa. Olli Pasasen poika Lauri, joka on syntynyt Viitasaarella 1610, osallistui tähän sotaan. Hänestä ei ole myöhempiä tietoja, joten on oletettavaa, että hän menehtyi tuolla sotaretkellä. Myös toisen pojan, 1614 syntyneen Martin, ilmoitetaan olleen sotilas, mutta kenties hän soti kotimaassa.

Sotaisia aikoja elettiin 1500-luvun lopussa myös Suomessa. Vuonna 1570 oli alkanut sota Venäjän kanssa. Se oli pääasiassa sissisotaa, jota käytiin puolin ja toisin ajoittain syvälläkin maiden asuttuja seutuja ryöstellen. Paljon kärsimystä siviiliväestölle aiheutettiin. Onneksi Venäjälläkin oli näihin aikoihin omia hallitsijaongelmia, joten sotaa ei käyty kovin rajusti. Sotatila kesti kuitenkin peräti 25 vuotta, sillä Täyssinän rauha solmittiin vasta 1595. Nyt valtakunnan raja siirtyi kulkemaan Oulujärven itäpuolitse Jäämerelle. Nämä seudut siis muuttuivat sisämaaksi ja paljon uusia maa-alueita tuli asutuksen piiriin. Tuo pitkä sota-aika toi varsinkin talonpojille paljon lisärasituksia. Jatkuvasti säädettiin uusia veroja ja tietysti vaadittiin alituisesti uusia miehiä sotilaiksi, mikä vähensi talojen tarvitsemaa työvoimaa. Lopulta talonpojat kyllästyivät tilanteeseen. Kun apua ei saatu hallitukselta, vaan sotilaat oli majoitettu aina sodan tauotessa linnaleiriin eli talojen ruokittavaksi, niin talonpojat turvautuivat väkivaltaisiin keinoihin. Alkoi monilla seuduilla kapinointi, nuijasota. Kivijärvelläkin tungettiin Flemingin sotilaita avantoon. Lopulta talonpojat nujerrettiin sotilaiden toimesta. Moni talonpoika menetti silloin henkensä. Ruotsissa oli ongelmia hallitsijan kanssa. Juhana kuninkaan kuoltua vallan peri hänen poikansa Sigismund, joka oli jo valittu Puolan kuninkaaksi. Häntä vieroksuttiin katolilaisuutensa vuoksi. Kuninkuudesta kilvoitteli myös Kustaa Vaasan kolmas poika Kaarle, joka lopulta perikin voiton.

Pasasten suku on keskittynyt Suomessa lähinnä kolmelle alueelle: Etelä-Savoon Juvan seudulle, Pohjois-Savoon Nilsiän seudulle ja Keski-Suomeen Viitasaaren seudulle. Pasanen-nimisiä henkilöitä on noin 5000, joista runsaat 200 ulkomailla. Suvun alkukoti, jolloin nimi Pasa, Pasanen hieman eri muodoissa syntyi, oli jossain Saimaan sokkeloisella alueella. Nykyisin suvun jäseniä löytyy kaikkialta, runsaasti myös pääkaupungin seudulta. Viitasaaren seudun Pasaset ovat asuttaneet pääasiassa Kolimajärven rantoja niin Viitasaarella kuin Pihtiputaalla. Vilkas muuttoliike varsinkin viime aikoina on vienyt suvun jäseniä työn ja opiskelun takia lähinnä kaupunkiseuduille.

Viitasaarella oli jo 1600-luvulla kauppayhteys Kokkolaan, koska kauppoja ei silloin saanut perustaa maaseudulle lainkaan. Kun teitä ei silloin vielä ollut, niin kauppamatkat tehtiin talvisin jääteitä pitkin. Turvallisuuden vuoksi matkat tehtiin suurina hevosjonoina. Matka oli pitkä ja se vaati useita yöpymisiä mennen tullen. Yleensä oli sovittu vakiotaloja, joissa pientä korvausta vastaan saatiin yösija niin ajurille kuin hevosellekin. Mennessä voitiin jättää osa eväistä ja varsinkin hevosen rehua tulomatkaa varten. Lieneekö tällaisella matkalla tutustunut Kokkolaan Pasalan Valkaman poika Heikki Pasanen, joka oli syntynyt Pasalassa 1644, koska hän muutti sinne ja avioitui 1670 Marketta Hannuntyttären kanssa. Hänestä tuli kaupungin porvari ja ilmeisen varakas kauppamies. Kun sitten hänen poikansa, myös Heikki, joka oli syntynyt 1671, kuoli 1710, niin perunkirjan mukaan hän omisti talon, klinkkerilaivan, runsaan kauppatavaravaraston ja saataviakin yli 1600 taaleria. Kokkolaan muodostuikin vuosien mittaan melko laaja Pasasten sukuhaara. Siellä esiintyi kauppiaiden lisäksi monia ammatteja kuten merimiehiä, merikapteeneja, tullimiehiä ja raatimiehiä ym. Vuonna 1723 syntynyt Matti Pasanen lähti opintielle, jolloin hän otti nimen Mathias Pazelius, sen ajan tavan mukaan. Hän opiskeli Vaasan koulun lisäksi Turun ja Uppsalankin yliopistoissa. Hän valmistui filosofian maisteriksi ja vihittiin sitten papiksi. Hän toimi pappina Kokkolassa ja hänellä oli myös tieteellisiä ansioita. Mutta jo Heikki Pasasen poika, 1699 syntynyt Matti Pasanen oli opiskellut Upsalan yliopistossa ja vihittiin papiksi Turussa käytti hänkin nimeä Mathias Pazelius. Hän toimi Kokkolassa kierroherrana ja Pedagogion rehtorina sekä pappissäädyn valtiopäivämiehenä Ruotsissa. Kaiken kaikkiaan monet Pasaset ovat olleet varsin aktiivisia Kokkolan seudulla jo varhain. Sieltä oli laivayhteys Tukholmaan ja on luonnollista, että suvun jäseniä muutti myös sinne.

Valkaman Matti Pasasen 1727 syntynyt poika Eskeli Pasanen lähti kantatilalta omille teilleen ja perusti perheen Kristiina Paanasen kanssa. Valkaman isäntänä jatkoi seuraavan sukupolven Matti, joka oli syntynyt 1723. Muista Matin lapsista kolme kuoli nuorena ja toiset löysivät paikkansa eri paikkakunnilta. Eskeli Pasanen on allekirjoittaneen sukuhaaran kantaisä. He asuivat eri paikoissa Viitasaarella ja Pihtiputaalla. Valkamassa oli erikoisessa suosiossa nimi Matti, niin hyvässä kuin pahassa. Vuonna 1745 syntynyt Matti-isäntä teki paikkakuntaa järkyttäneen veljessurman. Hän puukotti Henrik-veljensä kuoliaaksi 1790. Matti mestattiin kuolemaan tuomittuna Viitasaaren Kirkkosaaressa 1791. Pari sukupolvea myöhemmin, 1840-luvulla, vie Valkaman isäntä Heikki Pasanen perheensä uuteen kotiin. Uusi koti on entinen Valkaman torppa, joka on ollut myös hänen vaimonsa Kaisa Kumpulaisen entinen koti. Tästä kodista käytetään nimeä Uusi Valkama, jossa uudet sukupolvet ovat jatkaneet edelleen entistä suvun elinkeinoa, maa- ja karjataloutta.

Tietolähteenä teos: Pasasen suku I osa


Kommentit

19.2.2019 14.24  Kalevi Pasala

Hei,
en kommentoi, mutta lähetä lisää tietoja erityisesti Pasalan suvusta seuraavaan osoitteeseen (postissa):
Kalevi Pasala
Yläkatu 1 A 4, 96100 Rovaniemi

10.3.2019 23.58  Kari Jyrkinen

Sukututkimus on keskittynyt pääosin Pasanen-sukunimisiin mutta sukukirjan ensimmäisessä osassa oli mainittu muutama Pasala-sukuniminen Kokkolassa ja Rantsilassa - pari erillistä perhekuntaa vain. Ja näidenkin osalta jälkipolvien sukunimi on voinut vaihtua muuton yhdeydessä kuten Länsi-Suomessa useasti, talon nimi oli myös sukunimi. Enpä osaa sanoa, onko kenelläkään juuri tietoa Pasala-nimestä mutta voinpa kysäistä hallitukselta.

17.3.2022 20.59  Marko Välipakka

Hei,
Voikohan tänne kommentoida muutkin kuin Pasasten sukuun kuuluvat? Olen kiinnostunut kovasti tietämään keitä syntymäkodissani on asunut ennen isovanhempia. Kotipaikka on Kuorikosken Järvelä Viitasaarella. Tiedän että Pasasia Viitasaarella on. Luen tällähetkellä Vanhan Viitasaaren historiaa ja siinä jo mainitaan Säkkärämäen kylä ja myös Pasala. Tiedän senkin että Järvelässä on asunut v 1949 vuoteen Pasasen Toivo ja Aune? ja ennen heitä Juho ja Anna Pasanen. Joku on sanonut että eivät ole olleet samoja Pasasia? Mitähän tarkoittanee.. Onko kellään täällä tietoa näiden Pasasten vaiheista ja siitä milloin he Järvelän torppaa ovat alkaneet asuttaa.Jos joku inostuisi auttamaan asiaa..
Tuohon Kari Jyrkisen kommenttiin. Siinä vanhan Viitasaaren kirjassa luki että rannikolle ja pohjanmaan suuntaan on ollut muuttoliikettä kovastkin vanhoina aikoina Viitasaarelta.

19.3.2022 15.50  Kari Jyrkinen

Hei,

kaivelin sukukirjaa, ja tämän henkilön jälkipolvista voisi olla kyse:

Taulu 886: 8
Antti (Juhon poika) Pasanen, s. 23.1.1832 Viitasaaren Pasalassa ja k. 8.6.1912. Muutti Pihtiputaalta 18.3.1850 rengiksi Viitasaaren Koliman Puralan (nro 1) Ranta-Puralaan. Puoliso 1.11.1857 alkaen Miina (Heikin tytär) Ek, s. 16.9.1834 ja k. 8.4.1912. Muuttivat 22.6.1861 Pihtiputaalle. Olivat 1890-luvulla torppareita Ranta-Puralan Järvelässä.

Esikoinen Juho mainitaan myös Järvelän yhteydessä - olisiko Anna ollut Juhon toinen vaimo? Juho ja Maria näkyvät myös henkikirjoissa vuonna 1920: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=21681654

Taulu 886: 9 ? 8
Juho Robert Pasanen, s. 18.6.1859 Viitasaaren Koliman Puralassa. Puoliso Viitasaarella 11.12.1887 alkaen Kolima nro 9:n talollisen tytär Maria (Antin tytär) Paananen, s. 12.5.1869. Asuivat 1893?1899 Kolima nro 5:n Kokon Leppiniemen Rasilan kruununtorpassa ja sitten vuosisadan vaiheessa Juhon kotipaikalla Kolima nro 1:n Puralan Ranta-Puralan Järvelän torpassa

Juhon eikä Antinkaan jälkipolvista lyödy sopivaa Toivoa, joten lähisuvusta ei liene ollut kyse - itse olen ainakin törmännyt tähän 'ei samaa sukua' siinä tapauksessa, kun sukulaisuus menee vähintään muutaman polven taakse, eikä siitä enää ole tietoa. Kaikki kotipaikan lähiseudulla asuvat Pasaset ovat osoittautuneet kuuluvan samaan Juvan Kasintaipaleelta levinneeseen sukuun, kun olen noita selvitellyt, mutta yhteiset esi-isät menee aika kauas.

Henkikirjoista voi selvittää talojen asukkaita, 100 vuotta vanhemmat pitäisi olla vapaasti luettavissa netissa, tosin vuoteen 1920 taitaa pääosin löytyä. Digihakemisto nopeuttaa hakua, kun siitä näkee, mistä kohtaa minkäkin pitäjän ja osin kylienkin tiedot alkavat: http://digihakemisto.appspot.com/index_sarja?sartun=231859.KA&atun=316544.KA&amnimeke=Vaasan+l%C3%A4%C3%A4nin+henkikirjat&sarnimi=Henkikirjat

Kirkon arkistosta löytyy yleensä 1900-luvun alkuun tiedot mutta Viitasaaresta näkyvis vain vuoteen 1866 netissä. Viitasaari digihakemistossa täällä: http://digihakemisto.appspot.com/index_am?atun=130300.KA&amnimeke=Viitasaaren+seurakunnan+arkisto - viimeisimmistä kirkonkirjoista en mainintaa Järvelästä löytänyt, joten voi olla että ei ollut vielä perustettu tai sen verran uusi, ettei löydy kirkonkirjoista. Henkikirjoista tuokin selvinnee, milloin torppa on ensimmäisen kerran mainittu.

100 vuotta uudempi historia vaatii ainakin arkistokäynnin, henkikirjoja saattaa saada tutkia suoraan arkistossa. Kirkonkirjoista tietoja ei saa kuin tilaamalla.

T: Kari

19.3.2022 17.57  Marko Välipakka

Hei,
Kiitos teille erittäin asiantuntevasta avusta. Pääsen nyt tutustumaan ja tutkimaan mihin tiedot johtavat. Näytitte minulle polun jota pitkin eteenpäin. Tämän Toivo Pasasen pojalta Einolta, jonka tunsin, kuulin etteivät hänen sukuhaaran Pasaset ole samoja kuin esim. Syrjälän Pasaset. Syrjälä on myös Kuorikoskella oleva torppa. Kuten tuosta henkikirjassa todetaan. Toivon Pasaset ovat tulleet sieltä Putaalta Säkkärämäeltä muistaakseni. Tämä on tavattoman mielenkiintoista. Löytyyköhän jostain myös näitö torpparisopimuksia? Onko se tehty kantatalon kanssa vai jonkun muun tahon kanssa? Jos tähän blogiin vielä yhden tarinan kerron. Tämä Eino Pasanen kertoi että kun he v 1924 tulivat Järvelään oli torppa niin huonossa kunnossa ettei kuivana pysynyt kun pöydän alla pata päässä. Niin huonoon kuntoon oli savutupa päässyt. Ensi töikseen olivat tietysti katon korjanneet ja laittaneet ison kelohogan torpan sisäänlämpiävään kiviuuniin. Kun savutupa kerta oli. Minä en oikein uskonut Einon juttua. Mutta kas kummaa. Syrjälän Pasasia oleva Esko Pasanen oli käynyt Järvelässä ja todennut isälleni että tämä hänen koivuun veistämänsä reliefi kuva Järvelästä v 1924 kuuluu tänne. Se on tuvan seinällä edelleen ja ihailen sitä välillä vieläkin. Esko Pasanen on todella taitava käsistään. Itse Eino oli jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen kun reliefi tuli Järvelään. Mutta se tarinan ihmeellisyys on se että kun isäni kanssa katsoimme tarkemmin reliefiä, kas kummaa, se honkapuu oli katolla! Tuumasimme että kyllä se einon tarina olikin totta. Sain kuulla monia hyviä tarinoita eletystä elämästä Järvelässä Einolta. Korvat höröllään kuuntelin ja niistähän tämä minunkin kiinnostukseni lapsuudenkodin historiaa kohtaa kumpuaa. Hyvät ihmiset, kuunnelkaa vanhoja ihmisiä, heillä on hienoja tarinoita kerrottavanaan. t Marko Välipakka

20.3.2022 12.22  Kari Jyrkinen

Hei,

mein tilalla oli yksi uudistorppa, joka itsenäistyi 1920-luvun alussa. Kaikennäköisiä vanhoja papereita löytyy, mutta yhtään torpparisopimusta ei ole löytynyt - luultavasti ne tehtiin paljolti suullisesti, ellei sitten ollut isomman talon torpasta kyse. Netistä tosin lysin tämmöisen maininnan:

"Vuonna 1909 vahvistetun maanvuokra-asetuksen mukaisesti kaikki torpan vuokrasopimukset oli tehtävä kirjallisesti. Kunnan vuokralautakunnan tehtävänä oli valvoa että sopimukset olivat tasapuolisia. Vanhaan tapaan vuokravuosi alkoi ja loppui 14. maaliskuuta."

Loppuajan sopimuksia voisi siis mahdollisesti löytyä myös arkistoista, sikäli mikäli niitä piti vuokralautakunnalle toimittaa. Sen sijaan torpan lunastuksesta löytyy kyllä paperit, ja maanmittauslaitokselta saa myös tilattua tiluskartan, joka on laadittu tässä yhteydessä - tarvitaan vain tilan rekisterinumero.

Olen kanssa oppinut huomaamaan, että perimätieto pitää kyllä usein paikkansa, vaikka tietysti yksityiskohdat voivat vähän muuttua. Vahinko vain, että moni herää kyselemään menneistä liian myöhään.

Kaikenlaiset vanhat tarinat ovat ainakin minusta mielenkiintoista luettavaa, joten hyvin nämä sopivat tälle sivustolle - ja tämähän toki liittyy myös hyvin läheisesti Pasaten sukuunkin.

T: Kari


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini