Toinen Juvan Pasasten sukuhaaroista asettui 1600-luvulla Matilaan, nykyiseen Summalaan, josta vuosisadan loppupuolen nälkävuosien aikaan siirryttiin läheiselle, tyhjäksi jääneelle Kasintaipaleelle. Riihijärven rannalla, nykyisessä Purholan kylässä, Pasaset ovat viihtyneet näihin päiviin asti, ja monen lähikylien talon sukujuuret johtavat Kasintaipaleelle. Muun muassa suomen kielen professori Viljo Tarkiaisen äiti on Kasitaipaleen Pasasia.

1700-luvun lopulla vanha kantatila elätti jo kolme isäntää: kaksi veljestä ja serkun perheineen. Seuraavassa polvessa alkoi ilmeisesti tulla jo vähän ahdasta, kun Kasintaipaleella kiinnostuttiin autioksi jääneestä Paavolan tilasta Hottilan kylässä. Autiotilaa saattoi tuolloin anoa kruunulta perintötilaksi kolmen vuoden veroja vastaavalla hinnalla.

Kasintaipaleen isäntien, Antin, Juhon ja Matin, puumerkit tilan lunastus-anomuksessa.

Useamman vuoden paperisodan jälkeen anottu ¾ Hottila 1 -tilasta siirtyi Pasasten nimiin viimein Juvan käräjillä 4.6.1845 6 hopearuplan 21 ¾ kopeekan hinnalla, ja tästä muodostui Antin sukuhaaran perintöosuus muiden jäädessä Kasintaipaleelle. Tilan ja rakennusten kunto ei liene ollut kummoinen, koska kirkonkirjojen mukaan tilalle muutettiin vasta 1850. Peltoja tosin pystyi viljelemään Kasintaipaleeltakin käsin.

Hottilaan muutti isännän (Antti) lisäksi kolme poikaa (Matti, Gabriel ja Kalle), kaksi isännän veljeä (Aatami ja Kalle), yksi sisar (Ulla) sekä kaksi vaimoa (Kaisa ja Anna, sisaruksia muuten hekin), joten työväestä ei liene ollut pulaa ja asuinrakennukseen on tarvittu tilaa. Hirsinen, 21 metriä pitkä päärakennus olikin todennäköisesti Pasasten rakentama, kuten 30 metriä pitkä kivinavettakin. Vilja-aitasta löytyi vuosiluku 1855 ja muitakin rakennuksia lienee tehty ja kunnostettu.

Isäntäparin kuoltua tila siirtyi Antin pojille Matille ja Gabrielille, jotka lunastivat tilan sisaruksiltaan sekä lapsettomilta sediltään ja tädeiltään, osin syytinkiä vastaan. Viimeinen neljännes tilasta lunastettiin kruunulta 1871, ja li­sämaita ostettiin naapuritilasta. Emännät taloon haettiin naapurista, Laamasesta, sisaruk­set kuten edellisessäkin sukupolvessa. Ehkä saman katon alla oli sopuisampaa elellä, kun veljeksillä oli siskokset vaimoina.

1890 tilasta tehtiin arvio velan ottoa varten, sillä Gabriel muuttaa perheineen pois ja hänen osuutensa maksamiseksi tarvittiin laina. Ehkäpä Gabriel halusi varmistaa ainoan tyttärensä perintöosuuden ennen kuolemaansa, vaikka kaiken järjen mukaan hänelle puolet olisi kuulunut - varsinaisten sisarosuuksien osalta naiset saivat tuolloin vain puolet siitä, mitä miehet. Itse arvio antaa varsin tarkan kuvan tilan maista ja rakennuksista. Seuraavina vuosikymmeninä velan ja si­sarosuuksien maksu sekä uudistorpan itsenäistyminen pienensivät tilaa.

Kolmas isäntä, Antti Matinpoika vaimonsa Sofian ja lastensa Toivon, Yrjön, Elsan, Esterin, Tyynen ja Siirin kanssa. Useassa sukupolvessa lapsia oli 6 tai 7.